sunnuntai 15. tammikuuta 2017

kakkoskattaus








Synttärijuhlaa synttärijuhlan perään. Kalenteria kun vilkuilee viikonlopputarjonnan osalta löytää hippaa jos jonkinmoista melkein jokaiselle viikonlopulle. Eipähän siis pääse pitkästymään!

torstai 12. tammikuuta 2017

(lumi)sateen jälkeen paistaa aurinko






Joulunajan ihana hurmos tuntuu jo kaukaiselta arjen puskiessa eteenpäin höyryjunan lailla. Maanantai-illat valtaa täysväsymys ja kokonaisvaltainen koomatila rauhallisen viikonlopun jälkeen. Öisin pää käy pienesti ylikierroksilla, jolloin unikseen höpöttävää ja kävelykierrokselle lähtevää pitää ehkä vähän toppuutella.

Viime vuonna (ja useina vuosina taaksepäin) tähän aikaan oltiin rannassa keräämässä simpukoita. Heinäkuiset tapahtumat heijastuvat suunnitelmien muutoksina vielä pitkälle tämän vuoden puolelle, eikä pelkästään lomailun osalta.

Joku voisi sanoa, että "juurihan sinulla oli kolme kuukautta lomaa, kyllähän nyt intoa luulisi riittävän". Niinpä, lomaahan oli tosiaan. Työttömyys ei ole laiskottelua hyvällä omallatunnolla. Työttömyys ei ole kiireettömiä aamuja lempikirja ja sievä cappuccinokuppi seuralaisina. Työttömyys ei ole pitkiä lounaita ja shoppailua tuntikaupalla.

Pieleen menneiden lomasuunnitelmien ja klo 5:30 aamuherätyksien keskellä en vaihtaisi tämän hetken elämäntilannetta miksikään muuksi.

Sitä paitsi kevättä kohti mennään.

perjantai 6. tammikuuta 2017

synttärityttö






Seitsemänvuotiaan ensimmäinen synttärikattaus juhlittu. Talven lasta juhlittiin jälleen aamiaisbrunssin merkeissä, pakkasten paukkuessa, talviauringon paistaessa matalalta.

Pitkän viikonlopun vietto jatkuu varsin leppoisasti. Martat neuvoivat viskomaan petivaatteet pakkaseen ja mehän viskottiin. Joku koiranleuka tietää kertoa, ettei petivaatteissa enää kuulemma punkkeja asustele - niin tai näin, ainakin peitot tuoksuvat nyt raikkaalle ulkoilmalle.

maanantai 2. tammikuuta 2017

♥ seitsemän ♥


Erään sosiaalisen median kanavan seitsemän vuoden takaisia statuspäivityksiä on kerrankin ollut hauskaa seurata. Eilen Miehen kanssa yhteen ääneen muisteltiin, että kun tosi alkoi vihdoin olla kyseessä, telkkarista tuli Matti-elokuva ja ulkona 20 astetta pakkasta. Muutama tunti myöhemmin sylissä pötkötteli nariseva pikkutyttö, joka teki meistä perheen.

Tänään tuo isovanhempien päivien piristäjä, omituinen höpöttäjä, puuppailun maailmanmestari ja elämämme säihkyvin valopilkku - oma pikku-Pirpanamme täyttää seitsemän vuotta.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

vanhaa & uutta








Tähtisädetikkuja, ystäviä, italialaisia trendidrinkkejä, kimalletta, herkkuruokaa, taivas täynnä ilotulituksia ja juhlavuoden avajaiskonserttia omalta kotisohvalta. Aamulla vuoden ensimmäinen viisikilsainen, joten uuden vuoden juhlinnat menivät rauhallisin, mutta mitä parhaimmin menoin.

Tästä on hyvä jatkaa. Tuleva vuosi tulee olemaan pelkkää rakkautta.

perjantai 30. joulukuuta 2016

tikulla silmään joka vanhoja muistelee


On aika laittaa vuotta 2016 pakettiin.

Onpahan ollut erilainen vuosi, mutta jopas tokkiinsa vaan niin erinomanlainen! Työskentelin vuoden aikana kolmessa eri osoitteessa, joista kaksi on oikeastaan samoja. Olin mukana konkurssihässäkässä, juuri edellisvuona yt-hässäköistä henkisesti selvinneenä. Tulipahan ensimmäistä kertaa oltua myös numerona työttömyystilastoissa. Koko aikuiselämänsä työtä tehneelle kolme erittäin pitkältä tuntuvaa kuukautta, jolloin söin lounaaksi pinaattikeittoa joka päivä, kävin lenkillä joka päivä, siivosin ja pyykkäsin joka päivä ja mietiskelin ja murehdin omaa tulevaisuuttani - joka päivä.

Ruksia seinään, mutta taisin olla terve kuin pukki koko vuoden. Tästä kiitos jo edellisvuonna alkaneelle urheiluinnostukselle, johon edelleenkin sisältyy liikunnallista aktiviteettia lenkkikengät jalassa vähintään neljästi viikossa.

Mitäs sitten ensi vuonna? Ei erillislupauksia, vaan vuosi 2017 tullaan muistamaan vielä parempana ja säihkyvämpänä mitä edeltäjänsä. Enemmän liikuntaa, matkoja, halittelua&pusittelua, ystäviä, hyvää ruokaa, punaviiniä, huikeita työseikkailuja, rohkeutta. Vähemmän stressaamista, kettuilua, kurtistuneita kulmakarvoja, hoppuilua, tulevaisuuden murehtimista.

Kiitos vuodelle 2016, hyvin meni kaikesta huolimatta. 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

yhdet vielä







Talo tuntuu vähän tyhjältä kun joulukuusi on poissa. Lapsi ei suostunut osallistumaan kuusenkoristeiden purkutalkoihin, koska hänen mielestään joulu olisi saanut kestää ikuisesti. Ja kyllä, olen onnistuneesti saanut kylvättyä lapselle jouluintoilijan siemenen.

Vaikka varisemisprosessin aloittanut joulukuusi jo pihalle viskottiinkin, saavat jouluvalot, punaiset ja tuoksuvat kukkaset sekä kynttilät luoda tunnelmaa vielä hetkisen.

Ja nuo loput jouluiset valokuvat.