keskiviikko 31. elokuuta 2016

elokuun viimeinen







Elokuu vetelee kovaa vauhtia viimeisiään. Aamulenkillä oli yhdeksän astetta lämmintä ja rapsakka, mutta sitäkin kauniimpi syyskeli, Aurinko paistaa keinuun nytkin lämpimästi, mutta tuuli muistuttaa syksystä. Iltaisin on sen verran hämärää, että koko kesän sammuksissa olleita valoja herätellään taas käyttökuntoon. Kynttilöidenkin kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti.

Huomenna syksy siis virallisesti alkaa. Syyskuu. Enpähän muuten aiemmin olekaan "lomaillut" syksyllä. Eräs toveri viisaasti neuvoi nauttimaan syksystä nyt kun voi - seuraavan kerran todennäköisesti syyslomailut hoidetaan eläkeiässä.

Erikoislähettipalvelu toi jälleen aarteita metsästä ja pinaattikeitto sai hetkessä vahvan haastajan - kantarellikeitto on kaiken kukkuraksi itse tehtyä. Korostaisin vielä, siis allekirjoittaneen itse tekemää.

tiistai 30. elokuuta 2016

vihreää







Sisätilat alkavat näyttää viidakolta, kun ulkokukkia siirtyy jatkuvalla tohinalla ulkoa sisätiloihin. Ja kun on aikaa katsella nurkkia, siirtyilevät sisäkukatkin paikasta toiseen, yläkerrasta alakertaan, tasoilta toisille. 

sunnuntai 28. elokuuta 2016

vauhdilla uuteen viikkoon






Olipahan taas! Lapsi oppi ajamaan polkupyörällä, voi kuulkaa sen harjoittelun eteen on itketty ja jalkaa maahan potkittu. Ja tänään aamulla, nousi tuosta noin vaan pyörän selkään ja lähti polkemaan. Onneksi naapurinsetä vinkkasi taannoin pari kikkaa tasapainoharjoitteluun!

Toki on ollut muutakin. Maakuntamatkailua, nautoja, ongintaa, teatteria ja kukkia kotiinviemisiksi. Eilen iltapäivällä Rauli puuskutti mennä lähitienoon puita kaarelle niin että pelotti. Ja leipoipa Mies omenapiirankakin, oman pihapuun omenista. Sydän tähän.

torstai 25. elokuuta 2016

oikeaan suuntaan






Keskiviikko toi vaihtelua perinteiseen lounaspinaattikeittoon, kun hyppäsin bussiin ja kurvailin lounastärskyille tsadiin. Päivä oli muutenkin tapahtumarikas ja tuli tunne, että asiat nytkähtävät vihdoinkin eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

Talo hiljeni kertaheitolla, kun nuorin rakkauspakkaus lähti Muumipappa ja Muumimamma kainalossa Mummille yökkäriin. Miehen kanssa näet sujahdetaan huomenna aamulla mestoille sen verran kukonlaulun aikaan, että Mummi saikin seuraa höpöttäjästä jo tänään.

Taidanpa tirpasta muutaman Gilmoren tytön.

tiistai 23. elokuuta 2016

kylmästä lämpimään



Illat ja yöt alkaa jo olla melko rapsakat. Syksyn tullen kesäkukat nakataan totutusti kompostiin ja kesälle sanotaan konkreettisesti heipat. Viime kesänä sisätiloihin nostettu muratti säilyi kuin säilyikin hengissä koko pitkän talven ja on nyt kesän aikana saanut kasvatettua entistäkin pulskeamman ulkoasun.

Näillä alustuksilla, toivoa siis on - nostin sisätiloihin tänään viheriäisen ulkokukan, jonka nimeä en tiedä. Muratti pääsee sisäkaveriksi ihan lähipäivinä, pitänee tosin ensin napsia siitä ne pitkäkoipiset hämähäkit - mikä sen karmivampaa kuin pitkäkoipisen hämsyn vihainen katse öisellä vessareissulla.

maanantai 22. elokuuta 2016

se päihdyttävä liikunta






Aamulla satoi niin ettei tehnyt mieli lähteä juoksemaan aamulenkkiä kaatosateeseen. Ensimmäistä kertaa maanantai kävi päälle yhtä rankasti kuin tuo ärsyttävä kaatosade.

Hipsin hämärässä ja hiljaisessa talossa yökkärivaatteissa lounaaseen saakka pohdiskellen, että ehkä näitä hetkiä voi joskus muistella positiivisellakin mielellä. Onneksi iltapäivällä sade lakkasi, lenkkarit sujahtivat jalkaan ja fyysinen ponnistus toi tällekin suhmuraiselle maanantaille onnellisen lopun.

Ja radiossa Miehen sukulaispoika lauloi "koita muista tää ei oo ikuista". 

sunnuntai 21. elokuuta 2016

hyvä tutina






Naapurinrouvien kanssa vallattiin puistosta nurkkaus, jossa kävi kuhina ja kirpparikauppa kuin häkä. Huikean sunnuntaipäivän kruunasi vielä erityispitkä juoksulenkki (ja toki pari uutta pokemonia) + grillimestarin valmistama suussasulava ruoka. Olipahan taas!

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Jotenkin erittäin hyvä tutina ensi viikosta. Pitäkäähän peukkuja!